Sinä oot se mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus

Multa on jo hetken aikaa pyydetty, että tekisin postausta Aleksista ja no taas tänään sillanen kommetti tuli, joten saatoin ehkä siitä vähän innostua. Mietin vaan että onkohan tää vähän liian aikasta koska ei olla oltu kohta kun 4kk yhessä, eli ei kauheen kauaa, mutta kokeillaan! (:

Tutustuttii jo tasan kaks vuotta sitten, kun oltii samalla riparilla Åressa. Riparilla ei oltu ees mitenkää ihmeellisiä kavereita, ei varmaan edes kauheesti moikkailtu se jälkeen.

Sitte joskus elo-syyskuussa Aleksi tuli kerran jutteleen mulle FB:ssä

''moi''

''moi''

''mitä kuuluu?''

''iha jees, sä?''

''iha jees''

Ja tässä oli meijän keskustelut.. joten ei kauheen vahvasti alkanu. Sitte oltiin mun kaverin kanssa yks kaunis ilta Salossa ajelemassa ja ajettii joittenkin poikien ohi ja sieltä porukasta Aleksi sitte moikkas mulle, mutta se meni multa ihan täysin ohi. Myöhemmin menin juttelemaan hänelle uudestaan ja kysyin että oliks se hän, kun moikkas mulle ja jep oli se. 

Ja no sen jälkee juteltiin ja juteltiin ja juteltiin. Sitte vaihtu numerot ja sitte tekstattii ja tekstattii ja tekstattii.

Sain ihan hirveesti palautetta ihmisiltä, että ''älä vaan missään nimessä sekaannu siihen'' ja että ''se ei halua sulta kun sitä yhtä asiaa..'' Mutta onneks oon ollu aina tosi itsepäine ihminen joten päätin sitte että lähen koittaan kepillä jäätä.

Nähtiin pari kertaa kaupungilla yms. Sillä meijän kotien välimatka on n. 25km. Yhen kerran hän sitte kuitenki uskalsi tulla meille ja lopulta hän tuli aina vaan uudestaa.

Jossain kohtaa huomasin, että hän puhu mulle ihan ku olisin ollu hänen tyttökaveri ja hän kutsuki mua jo sillä nimellä. 

13.9 Mä sitte kokosin mun rahkeet ja kysyin häneltä, että koska hän meinas facebookin päivittäää, ja vastaus oli kutakuinkin että meinasin just kysyä samaa sulta. 

En olis varmaa koskaa uskonu että tälläsiä poikia on oikeesti olemassa. Itte oon sillanen kauhee tuittupää ja yleensä haluun et asiat tehään mun tavalla ja siks mua on joskus pelottanukki et mun suhteet tuski tulee kestää kuukautta pidempää. Aleksi on sillanen joka jaksaa AINA kuunnella, tai no eiköhän ne kaikki? Ja vaikka tää vähän imelältä kuulostaa nii hänestä on vaan yksinkertasesti vaikeeta löytää huonoja puolija.

Aluks mua vähän pelotti sillon ekan kerran mennä heille, sillä aleksi oli kertonu niin paljon juttuja heijän perheestä. Ja mietin että mitäköhän hänen sisko meinaa, sillä hänetki oon tuntenu yhtä kauan koska emilia oli samalla leirillä isosena missä me oltii pikkusina. Loppujen lopuks hänen molemmat siskot on todella mukavia ja muutenki heillä on tosi lämmin ja ihana perhe, johon oli helppo tutustuu.

Ja nyt musta on alkanu tuntuu et molempien vanhemmat tykkää ihan meistä molemmista! (:

ps. rakastan sua ♥